lauantai 22. huhtikuuta 2017

8-vuotiaan synttärit


Meillä vietettiin pääsiäisenä koululaisen 8-vuotis synttäreitä. 
Teemaa kysyttäessä olisin voinut vannoa että vieläkin mennään petsi teemalla.
Ne lelut on meillä edelleenkin "SE JUTTU".

Mutta väärin arvelin.
Meillä toivottiin Lintu- teemaa.

Suurin lahjatoive oli saada kiikarit ja lintukirjoja.
Nämä toiveet oli mielestäni ihanat. 

 
Meidän ihana kakkumestari loihti jälleen uskomattoman kakun. 
Hieman se sai kotona viimeisellä hetkellä kolhaisua, 
(niin tyypillistä minua kaiken säädön keskellä)
mutta maku on aina täydellinen.
Koululainen oli niin innoissaan kakun koristuksista. 
Tämän äidin taidot ei olisi ikinä pystyneet tuohon.  


Lapset tekivät hurjan monta lintu askartelua koristuksiksi.
Ja minä sain päähäni väkertää vielä yöllä paperista pönttöjä lintujen kaveriksi.
(ohjeita löytyy netti pullollaan. Ja vaikka mitä tulostettavia juttuja)
Ei niistä ihan asuttavia tullut, joka nurkassa oli rakoa ja seinät vinot.
Onneksi linnut ei niistä sen enempää ole valitellut.. 

On se pelottavaa huomata miten nopeasti aika menee.
Erilaiset haasteet tulleet jo nyt koululaisen maailmassa, 
mitä ei edes itsellä ole ollut aikoinaan.
Hienosti on kaikenkaikkiaan iso neiti pärjännyt ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Oikein rentouttavaa lauantaita kaikille.
 

 


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Koulupöytä

Meidän PiäniSuuren koululaisen huoneessa on ollut nyt muutamat vuodet paripulpetti. 
Se toimi hänellä tähän asti hyvin.
Pulpettien kätköihin sai tehtyä vaikka minkälaiset petsi leikit.
Nyt kun hänestä on tullut koululainen, 
alkoi tyttö hermostua kun tasoa ei saanut tasaiseksi. 
Koulukirjat valuivat inhottavasti alas.
Ennen vanhaan niissä on ilmeisesti ollut jonkunlaiset puupalikat 
joiden avulla taso saatiin suoraksi ja luokissa pystyttiin esimerkiksi syömään.

Noh, joka tapauksessa meillä ei niitä enää ollut vaikka entisöijällä pulpetti olikin. 
Meidän PiäniSuuri komusi kanssani yksi iltapäivä suulia 
ja sieltä löytyikin meille erittäin iso aarre.


(Kuva on otettu kännykällä joten on sen takia heikkolaatuinen)

Nimittäin uusi koulupöytä.
Meille passeli.
Tyttö totesi sen nähdessään, että 
"Se on aika kamalan värinen, mutta viedään se naapurisedälle
 joka maalaa sen valkoiseksi"

Naapurin setä oli kuitenkin askelta fiksumpi ja teki siihen muutamia muutoksia.
Tärkein ehkä alahylly jonka hän muotoili niin että polvet mahtuvat sen alle. 



Viime kesänä tuli myös ekaa kertaa kokeiltua Jeanne d'arc Living Vintage Paintia.
Kokeeksi pääsi puinen vanha kaappi.


Kaappivanhus sai uuden maalikerroksen päällensä 
ilman mitään hiontaa. 
Pölyjen pyyhintä ja eikun maalaamaan.

 
Sopiva maali tällaiselle hätähousuiselle tapaukselle. 
Jos nyt tekisin homman uusiksi niin 
hioisin muutamat epätasaisuus kohdat tasaiseksi ja 
tekisin ohuempia kerroksia maalilla. 
Mutta muuten oikein miellyttävä kokemus.

Koululaisen pöydän kaveriksi olenkin hankkinut vanhan 
jykevän tuolin erittäin edullisesti kirppikseltä,
jonka tarkoitus olisi sopivan hetken tullen maalata kyseisellä maalilla. 
Värinä olisi vain hieman enemmän tyttömäinen,
delightful plum <3


Mutta nyt kaikille oikein mukavaa viikonlopun alkua.
Nauttikaa toisistanne.



maanantai 20. helmikuuta 2017

Hiihtoloma

"Joillekin se ei mitään tee
kiva kun päivä pitenee
Töihin lähdön taas valaisee
keväällä se valo"

Ihan mahtavaa että jokainen päivä lähenee tulevaa kevättä ja kesää.
Päivä pitenee ja valoisuus lisääntyy. 
Niin mun juttu <3 

Meillä alkoi hiihtoloma ja saimme kaupan päälliseksi harmaaseen keliin rutkasti lunta.
Pakko myöntää että minä ehkä jo toivoin ettei lunta enää tulisi,
mutta lapset ovat lumesta aivan tohkeissaan.
Tottakai ulkona on paljon enemmän puuhaa kun edes jonkun verran lumi peittää maata. 



Eilen illalla satoi vettä vielä ihan hulluna ja myrskysi.
Aamulla kun heräsin oli meidän takapihalla tämän näköistä.
Uskomattoman nopeasti tilanne muuttui

Nyt kun on kotona, on pystynyt nauttimaan päivästä eri tavalla.

Olohuonekin kylpee valossa. <3



   Lomalla on muutama rästihomma odottamassa. 
Ei mitään suuria ja haastavia, vaan tavallaan ihan mukavia sellaisia.
Meinaan loman ottaa silti iisisti ja tehdä fiiliksen mukaan.

Vaikka kello raksuttaa hurjasti, 
meinaan vielä hetkisen katsoa isännän kanssa leffaa.

Mukavaa viikkoa!

-S  

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Almost two years

Apua! 

Uskaltaako tänne kurkata?!
Nyt on pakko kertoa, 
että en edes meinannut muistaa miten tänne bloggauksen sivuille pääsikään.. 
Sen verran on aikaa viimeisestä kirjoituksesta, että piti oikein miettiä.





Noh, tänään vahvistui fiilis että jotain tänne on laitettava ja täällä sitä ollaan. 
Saa nähdä koska seuraava kerta taas tulee, mutta toivotaan ettei ihan kahta vuotta mene.


Monta asiaa on tapahtunut kuluvien vuosien aikana. Iloisia ja surullisiakin. 
Niistä ollaan kasvettu, -itketty ja iloittu. 

Lapset ovat kasvaneet. 
Vauhti hiljentynyt ja toisaalta taas lisääntynyt.
Vaatimukset ovat vain muuttuneet. 


Meillä on täällä jopa isoPiäni ekaluokkalainen. <3
Vanhempia jännitti enemmän kuin pientä itse.
Hienosti on pärjännyt, 
vaikka joutuu bussilla matkaamaan monta kilometriä ennen koulua. 


Iloisiin asioihin on ehdottomasti kuulunut oma perhe <3
Vaikka elämä on yhtä säätöä; 
muistamista, hakemista, viemistä, tuomista, muistuttamista,
 ruuanlaittoa, siivousta, pyykkäystä.. 
Niin kovin mielellään sitä tulee työpäivän jälkeen kotiin <3


Eikä näiden kahden vuoden aikana ole mieli muuttunut yhtään sisustamisesta 
eikä varsinkaan vanhoista huonekaluista. 
Paremminkin pahentunut vain.
Tuo ihana kaappivanhus.. katselin sitä monta kuukautta torista. 
Kunnes sain isännän lähtemään kauniina lomapäivänä kanssani autoreissulle.. 
pitkälle matkalle.
Nyt se odottaa omaa paikkaansa meidän olohuoneessa. 
Meillä kun on taas yksi projekti edennyt melkein viimeistellylle asialle.
Mutta siitä ehkä myöhemmin lisää.

Palataan taas,
-S
 


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen


Pitkän mietiskelyn ja pohdinnan jälkeen päätin kuitenkin piipahtaa vielä täällä. 
Olen nimittäin harkinnut, että jos jättäisi tämän kirjoittelun ja bloggauksen..
ainakin hetkeksi. 

Elämä on melko hektistä juuri nyt. 
Vaikka vielä en ole muualla "kuin" kotona.

Termiitit pitävät omaa kohellustaan ja välillä tuntuu että päivät ovat ihan super raskaita.
Ihan vain tämä arkinen aherrus.

Nyt kun aurinko on alkanut näyttämään paistettaan
(aina silloin tällöin
käteni hamuilevat kameraa käteensä. 
Mutta sitten todellisuus iskee ja tajuan, 
että joka ikinen nurkka, 
sohva ja lattia ovat täynnä leluja, vaatteita, piirustuksia..
Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa.

Sitä mukaa kun siivoan, sitä enemmän kaaosta syntyy.
Välillä hyväksyn asian että "tämä on nyt tätä, ruuhka vuosia",
mutta välillä huomaa että se sama "vanha nainen" kuin aina ennenkin,
ei vain kestä yhtään
oman kämpän sekamelskaa.

Joten, välillä ei vain kiinnosta ottaa mitään kuvia. 
Vaikka aurinko ja ihana tuleva kevät antaisivatkin siihen mahdollisuuden.
Koska välillä kuvaus vaatisi ihan mahdottoman ponnistuksen siivoukseen ja tavaroiden "raijjaamiseen".

Päätän olla kuvaamatta. 
Ja sitten tajuankin, että viime postauksesta on kulunut..
päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia.

Mutta, täällä sitä ollaan. 
Kevättä odottelemassa.

Monta rautaa tulessa.. Omassa päänupissani.
Taas jälleen kerran. 
 

 Termiitit rakastavat nykyään leffaa "Räyhä Ralf".
Sitä voitaisi katsoa päivästä toiseen ja monta kertaa päivässä. 
Uskomatonta miten noinkin pienet jaksavat keskittyä jo pitkään elokuvaan ja
 nauravat isoon ääneen sen kohtauksia.

Tilkkutäkkejä on tullut ommeltua nyt kovin vähän. 
En ole edes tainnut näyttää täkkejä, jotka lähtivät rakkaan ystäväni värikkäille lapsille jo ennen JOULUA.



Pieni tuleva vauva sai myös pupua kainaloon sekä täkkiä sänkyynsä. 


Sain minä joku aika sitten tehtyä isommalle neidille uuden täkin.
Pidin kovasti hänen edellisestä täkistään, 
mutta harmituksekseni tein siitä hitusen liian pienen. 
Asia vaivasi minua sen verran, että pienempi neiti sai vanhan ja isompi neiti sai isomman.

 


 
Olin ajatellut tekeväni täkistä jo vähän muuta kuin vaaleanpunaista, 
mutta neiti halusi ehdottomasti sitä täkkiin mukaan.
Lisämausteena hieman vihertäviä kankaita. 

Ja melkein unohdin..
Juhlani olivat onnistuneet. 

Päivä oli mitä mahtavin.
Laulua, tanssia, ruokaa, kahvia, seurustelua ja hurmaavaa kakkua.
Mustavalko teema oli ihana. 
Ja ihana H valmisti taas huimaavan kakun juhliin sopivaksi.


Päivässä oli niin monta muistettavaa, että unohdin tietysti kamerani kotiin.
Onneksi edes muutamia kuvia sai ikuistettua kännykän kameralla. 

Mutta nyt me laitamme saunan päälle ja 
toivotamme kaikille oikein rauhallista pääsiäistä kaikille!

Palataan.. taas joskus!

maanantai 9. helmikuuta 2015

"Kolkyt"


Ihanat kelit ovat suosineet meitä ja lunta on tullut tänne ihan uskomattoman paljon.
Lumihommia on saanut tehdä yllin kyllin. 
Tuntuu että meidän takapihalla on lunta niin paljon kasoissa, 
että mahtaako juhannukseksi sulata.

Lapset tykkäävät kun saavat pihalle mentyään laskea saman tien mäkeä. 
Tosin tämä mäki menee suoraan vuorenkilpien yli.
Keväällä nähdään ovatko vielä hengissä.  



Ihanasti aurinko jo alkaa näyttämään itseään enemmän.
Päivät pidentyvät joka päivä yhä enemmän.



Viime viikonloppuna minulla oli tupa täynnä mummuja.
Ja olihan siellä muutama pappakin. 

Nyt on sitten yksi vuosirengas tullut lisää ikää.
Vaikka ikä painaa ikävästi päälle,
 olen saanut todeta että on minulla ihania ihmisiä ympärillä.

Veljeni perheineen, vanhempani ja ystäväni perheensä kanssa 
olivat osanneet ajatella niin ihanasti minua. 
 
He ovat seuranneet läheltä minun toiveitani ja unelmiani, 
ja osanneet tehdä niistä totta!

Olenhan täälläkin jo kertonut unelmoivani uusista SOHVISTA.
Jotenkin aina tuo haave on mennyt kauemmaksi, kun joku uusi meno on tullut eteen.
Ja myönnän kyllä lykänneeni ajatusta aina välillä ihan lastenkin takia eteenpäin.

Mutta nyt se on sitten täällä, kotona.
Uusi sohvani. 
(ehkä ihan hivenen myös isännän ja lasten)
Ja valkoinen sellainen. 
Josta niin kovin pidän.
Kiitos ihanat!!

 
Koko olohuone koki uuden mullistuksen.
Pelkästään huonekalujen siirtelyllä saa paljon aikaan. 
Puusohva pääsi nyt suurempaan osaan.
 

 Nyt vain odotellaan kevättä ja aurinkoa meidän olohuoneeseen. 
Seuraavaksi alankin haaveilemaan uudesta nojatuolista.
Eikös se vähän niin mene, että unelmia pitää olla?
Kun yksi haave toteutuu, aletaan pohtimaan uutta. 

Ensi viikonloppuna onkin vuorossa toisenlaiset juhlat.
Mammat ja äijjät kootaan yhteen ja juhlitaan vähän railakkaammin synttäreitä. 
Ainakin toivottavasti.
Kerranhan sitä vain "kolkyt" täytetään.

Ihanaa alkavaa viikkoa!!


lauantai 24. tammikuuta 2015

Tammikuu

Hyvää tammikuuta!


Uusi vuosi ja uudet kujeet ovat jälleen lähteneet käyntiin. 
Toivottavasti tästä vuodesta tulee antoisa.
Erilainen ainakin.
Sen voi jo tietää ennalta. 
Syksyllä viimeistään on muutoksen aika, ihan pakosta. 
Mutta ei mietitä sitä vielä. 
Vielä saan nauttia (ja hermoilla) kotona muksujen kanssa. 

Rakastan niin vuoden alkua, kun jokainen päivä alkaa pikkuhiljaa pidentyä.
Kevät.
 
Vielä silti voi nauttia kynttilöiden tuikkeesta ja nauttia lämmintä kaakaota. 

Ihanaa että lumi on pysynyt taas hetken maassa ja 
lapset ovat voineet laskea pulkalla päivittäin. 
Meillä kun tämä oma piha on yhtä mäkeä, 
niin ei tarvitse kauaksi mennä kun voi jo pulkkaan istahtaa. 

Kodinhoitohuone valmistuu pikkuhiljaa.
Seinät alkavat olla kunnossa.
Eilen valmistui lattia.
Silikonia sinne ja tänne ja hieman listoja.

Kattoon hommasimme "spotit" jotka ovat yllättävän tehokkaat. 
Ihana veljeni niitä vinkkasi ja oli kyllä loisto juttu.
Seinät saivat siis valkoista melko leveetä paneelia 
ja lattia harmaata laattaa. 





Vielä on mietinnässä kaappien järjestystä.
Ehdottomasti tahdon siivouskaapin, 
jollaista en ole koskaan omistanut. 
Imuri on pyörinyt siellä minne se on mahtunut. 
Ja varsinkin pesuaineille ja liinoille olisi ihana saada oma paikka. 
Minä kun niin rakastan siivoamista. 

Ensi joulun toivelistaan voisin kirjoittaa jo kuivausrummun. 
Tämän perheen kanssa se olisi ihan huippu tarpeellinen. 

Viime viikkoina olen koittanut suunnitella synttäreitä.
Tällä kertaa en muksujen vaan omiani.
Täydet kympit tulevat eteen ja olisi sitä kiva juhlistaa ystävien kesken. 

Katsotaan saadaanko mitään aikaiseksi.

Nyt kuitenkin toivotan kaikille oikein hyvää lauantai illan huumaa!